Ovatko vanhempani koskaan sairastaneet syöpää? Onko joku perheenjäseneni kuollut, ja jos on, mihin? Montako alkoholijuomaa juon viikossa? Mikä on sukunimeni englanniksi? Olenko poikamies vai vanhapiika? Onko minut koskaan karkotettu Hong Kongista? Lupaanko varmasti lähteä maasta kun opinnot loppuvat?
Tällaisia kysymyksiä minulta tivataan valtavassa nivaskassa papereita, jotka minun on luettava, ymmärrettävä, täytettävä ja lähetettävä muutaman päivän sisällä kuriiripostilla maailmalle, tai viisumia ei heru. Jos kaikki menee kuten pitää, lennän nivaskan perässä Hong Kongiin 24.8. Finnairin lennolla AY0069. Takaisin eeppiseltä matkaltani lentelen vasta toukokuussa 2015, eli nyt kannattaa nähdä minua varastoon, koska kohta ei enää voi.
Ne, jotka tuntevat minut, saattavat ihmetellä päätöstäni lähteä niin kaukaiseen maailmankolkkaan niin pitkäksi ajaksi, ja ymmärrän täysin. Ihmettelen sitä itsekin, eikä minulla ole sen kummempaa syytä kuin että nyt kun kerran lähtee niin lähtee sitten kunnolla. Lähtö on minulle aivan poikkeuksellinen askel, sillä en ole perinteisesti ollut hyvä astumaan, tai edes hivuttautumaan, oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tässä tuleekin nyt sitten kerralla heittäydyttyä kielekkeeltä toivoen, että laskuvarjo tuli mukaan.
Lukuunottamatta muuttoa Tampereelle en ole koskaan käynyt yksin vieraassa kaupungissa. En ole itse asiassa koskaan käynyt edes ravintolassa yksin. Elokuvissa olen käynyt yksin kerran, ja siitä jäi pysyvät arvet. Näiden asioiden pohtiminen ei varsinaisesti herätä itseluottamusta ja uskoa siihen, että ehkä selviän hengissä. Tässä tosin olisikin ehkä tilaisuus kasvaa ihmisenä, voittaa pelkonsa ja löytää itsensä tilanteista, joita ei oman kulttuuripiirin kuplassa ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Abraham Maslowin sanoin: ”In any given moment we have two options: to step forward into growth or to step back into safety.” (Kiitos, Terhi!)
Tässä blogissa tarkoitukseni ei ole kaikkien tekemisieni pilkuntarkka kronologinen listaaminen. Pyrin samaten välttämään postauksia, joiden keskeinen sisältö on se, että tänään kiipesin mäelle ystävien kanssa ja oli kivaa, tai otin aurinkoa ystävien kanssa ja oli kivaa, tai että onpas tämä elämä kivaa, tai että onpas mälsää kun sataa vettä. Sen sijaan pyrin kirjoittamaan, kun on jotain kirjoitettavaa, ja pitäytymään supisuomalaisesti itse asiassa, paitsi jos ei huvita. Ensisijaisesti pyrin vastaamaan Suomeen jäävien sukulaisten, toverien ja muiden läheisten tiedonjanoon elämästä, Hong Kongista ja kaikesta muusta sellaisesta.
